Tuntuu va jotenkin niin yksinäiseltä ja surulliselta. Ettei kukaan ymmärrä mua. En tiä miksi. Onhan mulla joitakin ihmisiä täällä nettimaailmassa, mutta silti tuntuu pahalta.

maanantaista lähtien on maha ollut omituinen. Ekana ei hyväksynyt mitään syötävää tai juotavaa. Jos joi puoli lasillista mehua, sai ½ tunnin päästä mennä istunnolle. Onneksi se loppui keskiviikkona, mutta mahan mörinä ja hörinä ja epämukava olo ei loppunut. Olen ennenkin "sairastanut" tätä. tai tälläistä ja nyt niitä päiviä on tullut hieman tiuhaan. Keskiviikkona uskalsin jo näkkäriä ja tekemääni piirakkaa syömään ja torstaina söin äitin tuomaa pullaa. Tiedän että ruokavaliossa olisi parannettavaa, mut söin mä salaattiakin eilen.

Pelkään etten pääse messuille. Ekana meno melkein tyssäsi siihen ettei ole rahaa. Nyt sitten taitaa tyssätä siihen että olo ei kestä. Miksi mulle on aina tälläinen tuuri?

Käsitöitä teen edelleen, ja yritän myös askarrella. Muutamia pääsiäiskorttia on vaiheessa ja voi olla etten tee enempää. En anna jokaiselle korttia tänä vuonna. En tiä. Olen myös miettinyt niitä tilauskortteja. Loruja olen katellut ja koneelta pitäisi lajitella lorut, ettei äiti sitten kopioi turhaan monta samanlaista. Sitten pitäisi miettiä millaisia kuvia niihin laittaa.

Päätin ettei Iida liity seuraavaan SLAY kierrokseen. Siinä on ollut hieman hämminkiä, niin meidän kun muidenkin puolelta ja en tällä hetkellä kauhiasti jaksa tehä niin sitovaa. En pysty. Tarviin aikaa tehä kaikki vaiheessa. Onneksi tilauksille on aikaa tehä, mutta tiedän ajankin loppuvan ennen kun tajuan.

Eilen illalla sain taas yhet lapaset valmiiksi. En tiä mihin menen noiden lapasten kanssa. EI niille ole ajateltu käyttäjää. Ei mulla ole ketään kuka käyttää niitä oikee. Mä vaan teen niitä ja toivon, että ne löytävät sitten joskus jonkun kodin. Lasten lapasiakin teen vielä, ja äitille sanoinkin että jos kuulee jonkun tarvitsevan lapselleen lapasia, niin olen valmis.

Maanantaina kokosin muutamia tossuja kurssilla. Niillekään ei ole muuta paikkaa, kun kaapin nurkkaan. Samoin huivit ja kaikki. Mä va teen. Iida ei tarvitse oikee enää mitään, joten en voi sillekään tehä.

Illalla kaivoin Hämis-peiton tekeleeni taas ja joutusin yhden kerroksen purkaa. Taidan olla jo rivillä 88, jos muistan oikein. Sillekään ei ole käyttäjää. Tosin mitä enemmän sitä teen, sitä enemmän haluan sen jäävän kotiin. Ehkä Iida haluaa siitä pienen peiton. Iida keksi eilen, että kun hänellä on rottinkinen tuoli huoneessa. Hän istuu siinä ja virkkaa. Iida on alkanut virkkaamaan ihan älyttömästi. Sillä on 2 tekelettä ja aina mieli muuttuu, mitä niistä tulee. Milloin barbielle peitto tai serkulle kaulahuivi. No olkoon vaikka pelkkää ketjusilmukkaa, ni olen iloinen. Iida tosin haluaisi että alkaisin opettaa jo ympyrää ja muitakin silmukoita opettaa, mut kaipa toi riittää nyt hiukaksi aikaa, että osaa tehä kerroksia.

Sitten kun tästä menisi nukkumaan joskus, on taas nukkumisen kans hieman ongelmia. En halua mitään lääkettä siihen. Enkä ole kofeiiniakaan ottanut, niin pitää päivemmällä tiskata taas ja ehkä jopa hieman siivotakin. TÄmä on ku pommin jäljiltä tämä asunto. Sitä ei ketään uskoisi, mutta kun näkee, ni uskoo. Ei sitä va jotenkin jaksa oikee tehä mitään. Vaikka rajoitin noiden käsitöidenkin kanssa, etten tee ennen klo 17 niitä, ni silti en saa mitään aikaiseksi. Jotenkin aika va menee nopeempaa, mitä minä.

Kelaan ja sossuun tarvii papereita täytellä. Ne ovatkin sitten sellaista hebreaa, etten osaa. Täytyy sossulta kysyy, mahtaako tili olla viime kuussa tai tässä kuussa miinuksella. Olihan tossa niitä sairaala ja hammaslääkärilaskuja. Kelaan tarvii uusi vuokrakuitti viä ja sit joku kuntoutusjuttu, en tiä.

Iida oli hammaslääkärissäkin. Olen ihmetellyt, miksi Iidan tulevat hampaiden pinta on ihmeen valkoiset. Ihan luonnottomat. Olen kysellyt ja eikä sitä ole selitetty oikee kunnolla. Nyt sitten selitettiin se. Iida on sairastellut 1-2 vuotiaana toistuvia kamalia korkeita kuumejaksoja, joten ne ovat ehkä vahingoittaneet Iidan hampaita siis. Onneksi noi kuume jaksot ovat menneisyyttä. Onneksi nykyään iida ei pahemmin enää sairastele.

Taustalla soi SUomiTV:n chat. Sieltä tulee erinlaisia musiikkivideoita. Ihan hauskaa ja viihtyisää. Muuten en ole kyseistä kanavaa seurannut oikeen. EN ole tutustunut koko kanavaan, vaikka ehkä olisi ihan hauskaakin.

Mut kaipa mä alan mennä peiton alle ja toivoo että nukkumatti tulisi munkin luokseni tänä yönnä. Enhän mä kauan tätä jaksa.