Isällä aloitettiin eilen suonen sisäinen antibioottilääkitys ja se on tehonnut. Hänen tulehdusarvot on laskenut eilisestä. Isä eilen jo tuntui paremmalta, vaikka tämä sairastelu vaatikin ainakin toistaiseksi hänen kävelynsä huononemisen. Ehkä se menee paremmaksi, kun tervehtyy. 

Tyttö joutuu olee yöt mummil ja taatal, kun mulla ei ole antaa aamu- tai iltapalaa. En pääse kauppaan, tai pääsen mut ei varaa, ostamaan leipää tai leivän päällistä. Lämmintä ruokaa on pakasteessa lihana onneks ja tytölle ruuaks. ITe söin riisipuuroo aamust, ilman kanelisokeria, pelkän sokerin kanssa. Loihdin ruuaksi broilerkeittoo Broilerin rintafileestä, jonka tyttö paistoin. Vielä kun jaksan kuukauden tätä, ni ehkä sit on varaa mennä kauppaan ostamaan kaikkea kaappeihin. 

Yritin laittaa uudet sukat puikoille, mut en tiä mistä kiikastaa. Lanka on hienoo, vanhempaa. Miksi en saa vaan tekelettä aloitettuu. Luon silmukoita, puran ne. Luon uudelleen ja puran. Laitan työn sivuun ja otan taas esiin. Pitäisikä alkaa tehä jotain muuta kun sukkia. Olishan tossa toi peiton tekelekin. Se olis aika aivotonta, kun ompelee tilkkuja yhteen. Tarvii varmaan alkaa sitä tekee, että joskus sais peiton sängyllekin. 

Mut mukavan myrskyisää Tapania kaikille