Syyspaketti tuli iidalle jo kauan kauan sitten. Nyt vasta saan sen tänne kerrottua. ANteeksi.

Meillä vaan on tällä hetkellä tämmöstä. Yritän hoitaa kaikkea miljoonaa asiaa yhtä aikaa. Huolia on monesta jutusta ja menoja myös. Nyt huolta kantaa Iidan yskiminen. Olen antanut lääkettä, mut turhaan. Maanantaina tarvii kai mennä lekurille kysyy, onko astma peräistä jo.

Oma selkä ei ole vieläkään kivuton, saati kurkku tai joku muu. Sappi on nyt onneks ollu hiljaa jo jokusen kk. Mutta tuleva joulu ja uusi vuosi laittaa mielen matalaksi. En voi syä jouluruokaa, en juhlia uutta vuotta. On keksittävä joku muu keino. Äiti ehotti uutena vuotena laivalle, mutta oma sosiaalisen tilanteen pelko, laittaa sen harkintaan ja se, että en uskalla siel sit syä mitään.

Torstaina on tutustuminen työterapiaan. Pakko on jostain aloittaa. Tosin pelkään että sinnekin meno on jo rankkaa. Nyt huomaa että kässäkurssilla käyminen viikottain, on vaikeeta.

Kotona olisi paljon käsitöitä joita olen tehnyt, en ole päätelly niitä viel enkä kuvanut. Pitäis alkaa pikku hiljaa, kun itsenäisyyspäiväksi olen varannut joulumyyjäispöydän itelleni. Toivon että tänä vuonna tulisi edes hieman parempi mieli tavaroiden menojen suhteen, mitä kahtena edellisenä vuonna.

Puhelin tossa hajosi jokunen viikko sitten. Äiti päätti iloita mua, tosin tiesin siitä, mut en tienyt millaisen. Äiti osti mulle uuden puhelimen. Vanha menee NOKIAn tehtaalle ja vaadimme selitystä, miten se on menny rikki ja miksi takuuu ei korvaa. Kävimme kattomassa mitä korjaus maksaa ja kuulemma 50 e, äiti osti uuden 79 e. Joten kumpi kannatti. TÄmä uusi on IHANA. Tietenkin kiitin äitiä. Mahtaakohan netissä olla jossain kuvaa. Tarvii lisätä tänne, jos löydän sen.