Ei ole laturia löytynyt vieläkään, vaikka kämppää on siivottu ja tutkittu paikkoja. En ymmärrä mihin se on joutunut. Mut onneks äitilläni on kamera ja saan sitä käyttää. Tarvii vaan jossain vaiheessa ottaa se ja kuat töitä ja liittää tänne ne kuvat.  Muutama työ on jo tehtynä. 

Tänään on Kirralle aika ja saan kuulla tuomion jaloista. Pelkään vaan, ettei hän voi auttaa ja olen loppu elämäni tälläinen. Jos mua ei voi auttaa, niin ei tulevaisuudessa työnteosta tule mitään, sillä jalat ei kestä kauan seisomista ja kävelemistä, ja selkä taas ei istumista. Hiukan kinkkinen juttu. Nytkin kun olen hiukan enemmän istunut, on selkä tosi kipeenä.