Ihme, kaikki on jotenkin kunnossa täällä.

Oma mielenterveyden kanssa on hiukan jaksamista, mut päivä kerrallaan kun menee, ni eiköhän se tässä. Opettelen taas syömään pelkäämättä. Nyt onkin uunissa Kinkkukiusausta (josta ehkä kuvaa myöhemmin).

Eilen olin injektiolla. Kerroin hoitajalle että kroppaani on tammikuusta asti kutinu, eikä mikään auta kutinaan. Se on heti sen jälkeen alkanut, kun injektiopaikka siirrettiin kädestä kankkuun. Hoitaja otti puheeni vakavasti ja sano puhuvansa lääkärin kanssa. 

Olen yrittänyt tehä tuttavuutta erinlaisiin ruokajuttuihin. Eilen söin suklaamunan (Mignon), eikä vielä ainakaan ole mitään pahempaa tullu. Tänään aijon kokeilla kinkkusuikaleita, jota laatikkoon laitoin. Niissä ei lukenut että olis gluteenittomia, mut ei niissä lukenut suoraan mitään että olis viljallisii. Ni ja eilen mun piti ranskiksii laittaa, mut kaupassa ei ollu sitä rasnkispussia mitä käytän (uskallan), joten otin kokeeksi maalaisransiskii, jotka oli saman merkkisii. Sain ne ihan hyväksi. Ruokailessa aloin miettii, koskakohan olen viimeksi syöny perunaa kuorineen päivineen. 

Käsityt menee pikku hiljaa eteenpäin.Ei mitään erikoista. Jotenkin vaan on semmoinen fiilis, ettei jaksa mitään tehä, kenellekään. Kai tämä fiilis joskus katoaa pois.