Jo ainakin toinen ihminen lähti ikuiseen kotiin, kun eilen kuulin. Edellinen mies oli entisen pihakaverini isä, tämä nyt on joku vanhempien tuttu. On niitä varmaan enemmänkin, mut mun korviini ei ole tullu. Onneksi nämä ei ole niin surullisia menetyksiä, kun en ole toisia yli 15 vuoteen tai en koskaan nähnyt, mut silti tuli mieleen isä vaan...

EIlen olin kesän autoajelulla. Äiti, sisko ja molempien lapset suuntasimme autonnokan Saloa kohti.  Kävimme 3 kirpputorilla, kylässä, kaupassa ja torilla. Kuuma oli ja muutenkin mulla kamala olo. Sain kun sainkin taas pitkästä aikaa "pihalla olo" - kohtauksen. Mutta niin kun ennenkin, sain hallintaan onneksi. Viikon aikana yks päivä puhuimme äitin ja isän kanssa, isän epilepsiasta ja siitä mihin hän saa mennä ja mihin ei. SIt äiti kysyi multa, millai mulle käy elokuvissa. Kerroin että ihan ok, mut pois lähtiessä olen pihalla ja muistamaton hetken. Tiedän että mulla voi olla jonkin asteista epilepsiaa kans, mut sitä ei ole vahvistettu. Olen pienenä kärsinyt silmien "sokeutumisesta". Sit on näitä " pihalla olo". Mut se on siinä...

Aloin tekee niitä pussukoita sitten niihin puikkoihin. Teen niin neuloen kun virkatenkin, millä tuulella olen ja mitä lanka sanoo.