Mun maailma pysähtyi viime viikon perjantaina, kun uskalsin viimein monen ihmisen painostuksesta mennä lääkärille näyttää kipeää kaulaani. Se ei ole niskasta kipee eikä kurkusta. Lääkäri sitä sitten tutki ja paineli (joka sattui todella paljon) ja sanoi että kiire lähete labraan ja ultraan. No ei ne sit kumminkaan niin kiireellä tullu, kun eilen vasta pääsin labraan ja ultrakin on vasta ensi viikolla. Mut lääkäri löysi n. 2 m patin sieltä kaulaasta. Mulla alkoi heti pirut liikkuu päässä että nyt on syöpä kaulassa. Mut joudun kituuttaa itteäni 30. pvä asti. 

Tästä episodista johtuen ja siitä että kyllä mä töitä aloitan, mut en mä niitä loppuun saa tehtyy. Mulla on varmaan 3t lapaset ja 2 sukat ja 1 huopatossut tekeleellä. Kyl mä ne vielä valmiiksi saan. 

Oma vointi masentui ihan silminmäärin. En enää nauti mistä mä ennen oon, käsitöistä. En jaksa enää oikeastaan mitään. Pelkkä ruuan tekokin on raskasta. Pelkään 24/7. Viime yö meni taas hunteeratessa ja pelätessä, ja kipuilessa.  Mut eipä tänne tämän ihmempää...