Jee! Hämis-peitto eilen pääsi puikoilta pois. Ja siitä tuli ISO. valehtelematta lähenee 150 cm, kai läpimitta. Enkä ollu ees pingottanut sitä. Harmi va, kun musta lanka loppuu, niin en saa vielä niitä virkattuja juttuja tehtyä. Tyttö oli ihan hämillään, kun näytin peittoa sille :) Mut en näytä kuvaa vielä. Ehkä kuvia tulee vasta ensi kuussa.

Pääsin siitä pahimmasta olosta ilmeisesti. En ole itkenyt enää niin paljon, vaikka tänään tekisi mieli itkeä. Itkeä siksi että pää ja kaikki muutkin ovat niin kipeet. Täällä on ukkosta ilmassa ja mun kroppa ei kestä sitä ilmaa ollenkaan. Olen ukonilmoilla aina niin kipee. Olenkin tässä ajatellut, että sammuttaisin koneen ja ottaisin pienet nokoset kohta. Jos se helpottaisi niin,e ttä pääsisin pakkailee jotain ees.

TOi meitin hönö, tuli taas seuraksi. Olkoon nyt viimeisiä päiviä mun kans, kun ensi kuussa ei tiä koska aina nähään. Pojukin vanhenee ihan muutamien päivien päästä. Hän on sit vanhapoika. Keskiviikkona hä oli ihan vapaana ulkonakin ja eilen neitin ulkoilukavereita helli. Nyt vaan ilman takia on aika levoton, mut kaipa se helpottaa kohta.

Neitillä on huomenna suur päivä taas, menee, tai pitäisi mennä, isän luokse. Kerran hän on tammikuun jälkeen ollu. Tyttö haluaisi ulkoilla, jos sää sallii, eikä olla sisällä. Toivon että isä sitten ymmärtäisi tämän. Mekin sitten saadaan huomenna olla hieman rauhassa, kun ei tarvi ajatella neitiä ja hänen tarpeita.

Neiti eilen oli 6 tuntia ulkona yhteen soittoon. Annoin vesipullon mukaan ja olikin sen juonut melkein tyhjäksi. Annoin mennä ton yhen tien yli, jos lupasi mennä varovasti.

Kohta alkaa mullakin suuri elämänmuutos. Pitää alkaa ajattelemaan asioita. Ptt:lle vertasin sitä, että mä "synnytän" 1.6. Joudun ajattelemaan että meitä on 2 ja että tytön tarpeita ajatella ym. Pitää kuria. Me tullaan varmaan vihamaan monta kertaa toisia kesän aikana, mutta myös rakastamaan. Eka viikko on tytölle hieman raskasta, kun käy vielä sen 4 pvä vanhassa koulussa. Joutuu aamuisin lähtemään, jos menee klo 8, niin joskus 7-7.30 aikoihin. TOsin ei se näköjään niin kauhian aikaisin olekaan, sillä nykyisin lähtee klo 7.45 autolla. Hänelle tulee pidempi matka kouluun, mutta monta nähtävyyttä. Jos kotiin tullessa unohtaa pysääkin, niin on monta pysääkkiä varaa jäädä pois, vaikka loppuun asti. Tosin sitten tulee pidempi kävelymatka. Tyttö joutuu opettelee, ettei lähe ilman sanomista mihinkään, ainakaan alussa ja isovanhemmat eivät ole pakopaikka. SInne ei mennä, jos äiti on tyhmä. Ja jos isovanhempien luonna on, niin ei mulle soiteta tai kotiin tulla heti, kun on erimielisyyksiä. Heidän on opittava selvittää itse asiansa, niin kun meidänkin. Nyt tytölle ja mulle tulee lyhyempi kirjastomatka ja sanoinkin tytölle, että sateisena päivänä voi ihan hyvin kirjastoon mennä aikaa tappaa. Tyttö saa varmaan paljon kavereita ja voi heidän kanssa ulkoilla enemmän. SIelä on turvallisempaakin, kun autot eivät kulje niin lähellä. Siellä on 2 kauppaa kävelymatkan päässä. Siellä on koulu ihan n. 300 m päässä ja siinä on kirjasto. Isovanhemmat ovat jossain 400-500 m päässä. Heidän talo näkyy, mutta silti on yksityisyyttä. Välissä on koulu. Lähellä on myös ex- hoitotätini ja yksi tuttava. Siskokin on ihan kävelymatkan päässä. Ensi vuonna valmistuu vissiin ihan lähelle uimahalli, joka on ollu korjauksessa. Tänä kesänä tulee joku huvipuisto lähelle, mutta siihen on niin kalliit liput. Talvella pääsee linja-autolla tai vaikka kävellen luistelemaan tuttuun jäähalliin, jos ei ulkona ole hyvä sää luistella. Iso kauppakeskus on ihan linja-automatkan päässä. Siellä on monta eri liikettä ja siellä saa kaiken. Siellä ollaan nytkin käyty. Ikeaan pääsee aika äkkiä ja Myllyyn. Isompana sitten lukio ja yläaste siirtyy hieman kauemmas, mut ei sinnekään ole ku kävelymatka. Tyttö voi olla iloinen, että hänen isoisänsä on niitä taloja tehnyt, mihin menemme asumaan. TOsin tätä meidän taloa ei kuulemma.

Toivottavasti saamme alkaa pikku hiljaa elämään kun perheen pitäisi. Siihen olen varautunut, että alussa on hankalaa. Onneksi sattuu neitin kesäloma tähän heti, joten hänellä on yli 2kk aikaa sopeutua ja siihen sopeutumiseen on varautunut aika moni ihminen. Mun sopeutumiseen ei taida monikaan olla valmis panostamaan. TOivottavasti saan vihdoin joitakin vieraita kylään, että olis joku syy pitää kotiakin järjestyksessä.

Koti on iso. Paljon isompi mitä meillä on ikinä ollu kahestaan. Meillä on molemmilla nyt oma huone. Saamme olohuoneen pitää olohuoneena. Sinne teen pienen "kuntosalin" tytön toiveesta. Keittiö on aika pieni, tai anakin siltä näytti, mut sitä rempataan tänä kesänä ja saan uuden keittiön. Kaappitilaa on ja lisää kaappeja hommaan/saan. Vessa on iso. Meillä on parveke myös. Näen niin etupihalle kun takapihallekin. Rappusia ei ole oikeastaan. Pari askelmaa, mun mennään rappukäytävään ja sitten asuntomme on ihan melkein ulko-oven vieressä. Ei tarvitse portaita mennä. Ne kun on hankalia molemmille, ainakin tytölle. Ulkona piha on viihtyisä. Siinä on varjoa ja aurinkoa ja leikkimistä ja keinuja. Tyttö viihtyy.

Mut enpä taida enempää jaksaa jaaritella.