Tuulan pikku miehelle lähetin tälläisiä lorukortteja. Siitä on aikaa jonkin aikaa jo. Näitä oli kiva tehä. Lisää on tulossa, kun yksi pikku herra saa synttärilahjaksi. Ja voisi niitä muutenkin huvikseen tehä lisää. Kuvien ettiminen on vaan hankalaa, kun tarvii olla just sopivan kokoinen. Kuvat olen ihan värityskirjoista kopioinut.

 

Ajatteleminen on vaarallista, ainakin mulle. Nyt kun on saanut ihan viettää nss. vankien elämää, on ollu aikaa ajatella ja surra ja kiukustua omaa elämää. Siitä kun ei ole yksin kertaisesti mitään. Elämäni taitaa mennä HECTORin KAKSOISELÄMÄÄ kappaleen tahdissa enemmän ja vähemmän. Pelkään asioita todella ja itseluottamus on nollalla. Lähenee päivät, kun jouituu ottamaan täyden vastuun ja samalla pyörittää kämppää. En pääse paljon mihinkään purkaa tuntoja tai ajatuksia, joudun sitten niitä itelläni pitää. En pääse iloitsee niistä pienistä asioista, jotka tapahtuvat. Mun on alettava rakentamaa luottamusta ja kaikkea muutakin, ja toivottava että onnistun.On alettava sanoo itelleni kovin kaikkea ja opeteltava joustamaan. On luovuttava kodin lämmöstä ja näytettävä että mikä olen. Olen mä nyt aika hyvin jo rakennusaineita hommannut, kun olin 2 yötä täysin yksin vastuussa benistä ja perjantaina tulin klo 22 jälkeen kaupungin läpi linja-autolla. Nämä asiat ovat sellaisia mitä en ole moneen vuoteen tai ikinä tehnyt. Ja ei kannata unohtaa mun sitä että tein tossa aika pitkiä päiviä, kun pakkailin ja kannoin tavaroita. Mutta tälläisen ihmisen, joka minä olen, on hirveän vaikea ajatella positiivisia asioita ja on vaikeaa löytää niitä hyviä juttuja. Tämänkin mielen mataluuden sai yhden fb kirjoitus. Ei hän satuttanut ketään, va hänen kirjoitus sai mut ajattelemaan, kumpa mullakin olisi noin. Mun kaikki ystävät ja kaverit on jättäneet tai hylänneet tai jotain. Tai sit ne ei vaan enää jaksaneet mua. Muutama kirjekaveri mulla viel sentään on, tosin en tiä kauanko he enää jaksaa.

Miksei täsät olosta voi ikinä päästä? Pitäisi saada aivot vaihtoon tai jotain. Mut katotaan mitä ensi kuu tuo tullessaan ja miten jakselen ja pystyn kaikkea. Tiedossa olisi juhannuksena mennä pikku matkalle tytön kanssa. TOivon että pääsen sinne. tarkoitus olisi ottaa eväitä mukaan, mm makkaraa. Tyttö pääsis kai juhannus salkoa tekee ja leikkisimme ja pelaisimme siellä. Se olisi sellainen pieni matka vaan tänne. Mentäisiin ja tultaisiin vesibussilla. Olen kerran siellä käynyt 3v. sitten ja ihan ok:ta siellä oli. Tyttö ainakin tykkäsi. Nyt kun hän on isompi, voidaan enemmän siellä liikkua ym. Mutta tämä on haaveessa, ja enkä tiä toteutuksesta sitten...