Neiti käveli sitten Unicef- kävelyssä 5,1 km. Olen erittäin iloinen ja hämmästynyt hänen suoritukseen. Annoin tavoitteen hänelle edes yksi kierros ja kuulemma hän oli mennyt 3. Naureskelin vielä maanantaina neitille, että sit saat jossain alussa krampin jalkaan, etkä pääse kun pari metriä. Onneks hä ymmärsi leikin.

TOinen iloinen ylläri tuli, neitillä oli ollu pistokoe matikassa. Hän oli saanut 20/20 pistettä, eli täys 10. Voi sitä laulelua ja naureskelua, jota hän piti kun oli täydet tullu. Hänen piti tulla mulle se näyttää ennen ku joku toinen näkee.

Joten en mä täällä kauhiasti synkistele. On vaan tollaisia asioita mitä välillä voin kirjoitella tänne. Jos keksin hyvän sopivan aiheen ja sit alkaa jo näppäimet kirjoittaa. Jälkeenpäin huomaan kuinka paljon olen tekstiä kirjoittanut.