Moi

Nyt on ollut vähän hiljaisempaa kutomisnurkkauksessa kun on joutunut ramppaamaan sairaalassa melkein joka päivä. Isäni sairastui keuhkokuumeeseen 1 1/2 viikkoa sitten ja oli 3-4 pvä tajuttomana. Ehtisimme jo luulla, ettei hän herää ollenkaan. Mut nyt ollaan siinä vaiheessa, että hänen pitäisi huomenna päästä kotiin. Saa aloittaa uudelleen rytmin arjessa, eli pyykkien pesun, tiskit ja tietenkin käsityöt. 

Muuten täällä menee ihan ok. Aloitin taas eilen yhden lääkkeen syönnin. Tällä hetkellä menee 7½ pillerii aamusta ja 3½ pillerii illassa, eli 11 pillerii päivässä. Hoitaja sanoikin jo, et oon niin hyvässä kunnossa että voisin mennä töihin jo. Mut ite en lämmennyt siihen ajatukseen. Musta toi 11 pilleriä on liikaa. Ehkä mä osaan näytellä tämän olotilan niin hyvin pois toisten silmistä, että ne luulee muuta kun on. TÄlläkin hetkellä on niin kaamee olo. Ei oikeastaan henkisesti, mut fyysisesti. Ei jaksa muuta kun peiton alla kököttää. Ei jaksa ottaa kudinta käteen eikä mitään muutakaan. Jos huomenna jaksaisi sitten, paremmalla menestyksellä. 

Jottei tämä ihan löpinöiksi menisi, pitäähän mun yksi huono kuva laittaa tähän :) 

29572562_10213857921615785_1431377312180