Jee, vaikka olo ei ole kehuttava, silti sain aamulla taas hieman siivoiltua. Sain lorukortteja hieman leikeltyä paremmin. Kutsukortteihin en koskenut, koska äitiltä ei löytänyt liimaa enkä teippiä Grr...

Nyt pitäis alkaa miettiä, mitähän sitä alkaisi syömään. Nä mun syömiset on aina kiva haaste. Toi mun mahan oireilu on vaan kuvotus nyt ja sellainen. Olen mahani kans tapellu ainakin 3 v. jo ja ainut yhteys siihen kai on, se että jos asiat menee päin mäntyä, niin tietää että mä sairastun.

Peruin huomisen työnkin. Olen tänään ptt:n kans puhunut, jos pyytäisin pitää hieman taukoa siihen. Alkaa olla näitä ongelmia enemmän ja vähemmän. Ptt sanoi tänään ku kerroin noista pulssi/ vp ongelmista, joita oli viime viikon, että kun sapesta pääsin, tuli taas yksi. Tosin tämä on hieman pelottavampi ja hieman järkyttävämpi. Isäni kun on sydänvikainen. Mitähän mulle seuraavaksi sitten tulee?

Kamera on vielä alhaalla. Hitsi ku en muistanut sitäkään ottaa mukaan. Yksi pää kesät talvet. Esittelin ptt:lle käsitöitäni taas. Mitähän alan nyt sit tekee, kun tämä ptt oli vikaa kertaa meille. Tietenkin yritän kattoa hänelle sopivan läksiäispaketin, onhan me tunnettu varmaan 5 vuotta jo. Annan tämän osoitteen hänelle ja puh num. sil jo onkin. Silti tulen kaipaamaan häntä, pakko myöntää.

Mut kaipa menen istuu tohon tuolilleni taas ja menen kattoo vaikka näkkäriä sitten suuhuni. En voi paastotakaan koko aikaa. Toivottavasti en ala sitten vaistomaisesti paastoo liikaa. Olinhan 3 v sitten 3½ viikkoa syömättä ja tiedän missä kunnossa olin. Kikkakin tietää, jos täällä vielä käy.