Eilen tuli hiukan juhlittuu. Vuosia tuli mittariin enemmän ja ahdistus kasvaa enemmän. Ollaan taas vuoden lähempänä vanhuusikää. 

Aamulla heräsin aikaisin kun luulin että sisko tulee aikaisin ja sitä ennen piti tehä kakku (kaupan masenki "piirakka"pohja ja päälle soijavaahtoa ja mansikoita) eikä tietenkään kuvaa ole. Tyttö teki sen mulle ja hyvää oli. Kumminkin siskon tulo kesti. Kun vihdoin sisko tuli hoidokkikoiransa kanssa ni tuli äitikin hetken päästä. Juteltiin ja kahviteltiin. 

Sit porukka lähti ja sovittiin äitin kanssa että hän tulee parin tunnin päästä ja lähen hänen kanssa kaupunkiin. Hänen piti mennä rötgeniin ja sit mietittiin että jäämme torilla pois. Mutta äitillä tuli huono olo, joten tultiin kotiin ilman toria. 

Pari tuntii taas katoimme telkkaa ja puheltiin. Sitten lähdimme siskon kanssa naapuri kaupunkiin kaupoille. 

Sieltä kun tulimme kotiin, tyhjeni mun kämppäni ja mä jäin tyhjään kämppään ihmettelee mitä oikeen teen ja mitä en. Aloin juomaa tuttavan tuomaa jotain väkevää alkoa. Illalla huomasin että pullo lähenee loppua ja mulla ei tunnu yhtikäs missään. Mietin sit millainen seuraava päivä on. 

Nyt ollaan seuraavassa päivässä. TUlos. Maha ei ainakaan vielä ole reagoinut. Ei pääsärkyä. On vaan tyhjä olotila. 

Parit lapaset on valmiit. Mitä olen niitä näyttänyt äitille, isälle ja tutulle, on he kehunneet niitä. Sukkia koitan aina välissä tekee. TÄnne en ole jaksanut laitella kuvia, kun en ole jaksanut kuvata tekeleitä. Mulla on muutenkin ollu tässä projektina lankojen raivausta ja jne. Olen yrittänyt saada noita käsityöjuttuja paremmin saatavaksi ja kauniiksi, ni ettei niitä olis joka ikisessä paikassa.