Yö on taas ollut NIIN inhottava, kun vaan voi olla. Päätin sitten alkaa pelätä sateen ääntä. Miten mä voin olla näin tyhmä? En saanut pahaakaan rauhaa, kun kuuntelin sitä ääntä. TÄällä vielä hakkaa niin kovin sade tohon ikkunalaudalle.

Pitäisi alkaa kuorii pottuja ja porkkanaa ja tekee makkarasoppaa, kun äiti toi mulle makkaraa. SItä saakin sit monena päivänä kitata kurkusta alas, mut jos hyvää tekee, niin syönkin.

Tossa olkapäässä on jokin ahtauma ja tämä kirjoittaminen koneellakin alkaa tekee häijyä. Voit vaan arvata mitä kutominen tai virkkaaminen tekee.

Pitäisi alkaa siirtelee hieman huonekaluja ja laatikoita täällä, että saisi alkaa askartelutavaroita laitella muualle kun makkarin lattialle. Muutenkin on muutto jäänyt vammojen vuoksi aika hiljaiseksi. Olo on muutenkin niin väsynyt ja pimee. Mitään ei jaksa tehä eikä mihinkään keskittyä.

Viikolla neitin pitäisi sitten VIHDOIN tulla kotio, kun mun kuntoutus loppuu. Olisin ottanut sen jo eilen, mut... Maanantaina ja ti käyn va kääntymässä siellä. Eilen sossu kysy multa, että mitä heidän tarvii kirjoittaa niihin papereihin. Olen hieman sellaisessa jamassa, että kivut ja oireet säännöstelevät jaksamista. On ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä. Sossu kai haluaa alkaa kattoo, miksi mun maha on mikä on. Olen eilen taas alkanut kärsii siitä, tosin olen 2 pvä syönyt hapankorppua. mut silti. Sille sossulle ei riittänyt se selitys, että ite pidän kipuja ja ongelmia jo psyykkisinä. Mut katotaan mitä ti ne sitten tekee mulle ja mihin laittaa. Olen vaan niin henkisesti väsynyt, etten jaksa pahemmin enää ajatella, mihin mut laitetaan. Kaikki tekeminen (se vähäisempikin) menee melkein jo unessa. He tietävät sen ja tietävät senkin että pelkään että romahdan.

Mut kaipa mä suljen koneen ja yritän alkaa jaksaa jotain täällä hieman tekee. Pyykit menen huomenna pesee, kun poika tuli seuraksi. Olen nyt alkanut pojan kanss olee. On ainakin jokin täällä seurana, etten yksin höpise.