Mulla on tyttö, sen varmaan jokainen kuka täällä blogis on käynyt, on tietoinen. Tyttöni ajatusmaailma on todella vilkasta. Hän innostuu jostain ja sitten tekee sitä melkein yötä päivään ja sitten jossain vaiheessa lopettaa ja aloittaa toisen ja jne.
Tossa jossain vaiheessa elo-syyskuuta hän keksisi miten hän saa aikansa kulumaan ja alkoi piirtää. Tietenkin kannustimme ja kehusimme isovanhempien kanssa hänen piirustuksia ja niitä on osa täälläkin ollut näytillä. Tyttö on itse halunnut että niitä muutkin näkee. Hän sai niin SLAY:ltä ja synttärilahjaksi paperia lisää ja sanoin että kun häneltä loppuu paperi, niin ilmoittaa vaan, niin haen lisää. On kyniä ja muuta juttuja.
Tietenkin se alkoi hieman kyllästyy ja ideat alkoi piirtämiseen olemaan samoja. Kyllä hän vieläkin piirtää, mutta ehkä hieman vähemmän.
Koulussa hän innostui twististä. Mummi sitten meni hakemaan hänelle kotiin oman twistin ja netistä minä ja mummi ettisimme ohjeitä ja kaavioita miten sitä käytetään ja jne. Löysin lähikaupasta toisen twistin, joten jos toinen oli hukassa, ni toinen oli ainakin. Tyttö twistasi melkein koko ajan. illalla ennen nukkumaan menoa hänen piti mennä hyppii muutamat hypyt ja heti herättyä melkein. Varmaan unissaan hyppi kanssa. Se oli hyvää, sillä tytön motoriikka on ollut kaatuilun kanssa kehittämisen varaa, paljon. Näin hän sai kehitellä tasapainoa ym.
Alkoi kai se twistaaminen sitten väsyttää, jos joka päivä sitä teki ja koulussa.
Tyttö keksisi sitten, että mummin ikkunasta näkyy kirjasto. Sanoin ennen muuttoa tänne, että hän saa sitä käyttää ja sinne voi mennä jopa lukee kirjoja vaan. Nyt hän on sen keksinyt. Hän kävi siellä hiukan aikaa ja tuli pois ja jne.
Yhtenä kertana hän lainasi itelleen jonkun ötökkä kirjan ja mummille sitten kysyi "arvaa mikä on sellainen eläin" jne. Hän ite luki kirjasta mikä on vastaus ja näin kaikkia iljettäviä eläimiä hänkin alkoi opetella.
Viime viikolla kävimme kirjastossa ja näytin hänelle enemmän kirjojen saloja ja lehtiä ja kaikea muuta siellä. Hän alkoi kirjastossa viipyy tunteja ja parhaimillaan on tainut mennä kahteen tuntiin tai yli.
Nyt viime reissulla hän oli löytänyt lasten joogakirjan. Eilen hän sitten alkoi joogailee mummin luonna. Isovanhempien koira katteli vaan silmät suurina, kun tyttö teki jotain karhujen asentoja ja balettitanssijan asentoja. Voin vaan kuvitella kuinka koomista sekin on, mutta tytöllä on hauskaa, se pitäis olla tärkeintä.
Jännityksellä ootan, mikä seuraava buumi hänellä oikee on. Mihin tarvii joko maksaa tai selvii vähemmällä kustannuksella. Tyttö tietää että mahottomuuksiin meilläkään ei ole varaa.
Kun tossa puhuin tytöstä, myös taatan koira, tämä karvapallovanhus, mikä täälläkin blogis on seikkaillut eri muotokuvis ja jne. Siskoni on alkanut kävelyttää häntä ja isää pitkin katuja ja polkuja. Hyvä niin, ettei mun tarvii huolehtia aina kaikesta yksin. Beni on ollut tässä muutamia päiviä meillä aika ahkeraan, joko vaan käymässä tai sitten hoidossakin. Hän kun ei voi kotona olla yksin, kun yläkerran tyttö tulee oveen häiritsee. Nyt on ollut sateista, ja eihän beni tykkää että sen karvoja kastellaan tai sitten tassut kastuu, mut jotenkin tarvii ulos sitten mennä. Kaatosateella ei oikee viitti ehoin tahoin ulos sitä viä, eikä kamalilla pakkasilla.
EIlen oli aamupäivä ja päivälläkin sateista. Isä oli aamulla käynyt ulkoilemassa benin kanssa ja he kävivät täälläkin. Koiruus oli niin surkean nnäköinen ja pyysi rapsutusta multa aamulla. Kun hän huomasi että ei he kauan täällä ole, niin hän päätti pysähtyä eteiseen ja yrittää jotain hypnoosikatsetta taataan. Ei onnistunut, vaan ulos oli mentävä, että kotiin pääsi.
Päivällä sitten oli yläkerran täti tullut käymään vanhemmilla (meidän). beni sitten näki tilaisuuden tulleen ja livahtanut ovenraosta pois. Isä vaan kattoi, kun poika rehvakkaasti meni portaita alas alakertaan. Isä vaan mietti ja ajatteli "kaipa sillä on kova hätä sitten ulos, vaikka vettä tuli kaatamalla". Beni ei lähe luota oikeen mihinkään. Koirapuistoilukin on tylsää, kun ei lähe metriä kauemmas.
Koirapuistosta tuli mieleeni, muutama viikko sitten kävin benin kans puistoilemassa. Kukaan muu ei mee, kun mä. Isäni ei mene, kun ei luota että saa sen kiinni jos tulee rähinää ym. Ja kun beni ei kuule , ei haista eikä maista mitään, jos sitä kutsutaan siellä. Se kattoo va muakin ku sonni uutta veräjää, jos kutsun. Ekana kertoina pelkäsin että ei puistoilussa mitään tuu, mut nyt olen huomannut, että vaikka beni oli mökillä agressiivinen, niin ei se puistossa ole.
Nyt viimeksi kun sen kanssa siellä olin, oli aitauksessa jo odottamassa yks pikku koira. Benikin on pieni, joten ok. Hiukan arastelin, mut ei siinä mitään ollut. Selvisi että kaveri olikin narttu ja leikkaamaton. Sanoin omistajalle että tämä on kitten uros ja myös leikkaamaton. Mutta olen ja pysyn siinä päätelmässä että beni on homo ja rasisti ja viime vierailu osoitti todella sen. Hän ei liioin ymmärtänyt sitä tyttöä eikä välittänyt siitä. Muutaman kerran kävi haistelemassa ja siinä oli. Kivempi oli haistella puita ja runkoja. No just joo. Jos mun eteen tuli kaunis, komee ja ihana uros, niin en mä nyt ala ovenpieliä ja ovia hinkaa, va kyl mä jotain sille uroksellekin sitten näytän. mut koirat ovat koiria.
Kommentit