Kun mulla ei ole mitään parempaa näytettävää, pitää mennä isän istutuksia ym koristelee ja kuvaamaan. Tosin näissä kuvissa oli ihan ideakin. Isä osallistui johonkin peikkokilpailuun. Hän ekana kasteli joka päivä mukuloita (mikä lie) ja niin ne alkoi itää. Sitten ne piti koristella ja kuvata ja lähettää yhteen osoitteeseen. 

TÄ on joku ihme hippi, varmaan

täl on oikee kravatti solmulla kaulassa, oikee herrasmies

tä onkin tytön käsialaa. Hän sai luvan tehä potulleen kasvotkin.


Eilen illalla sain iloisen puhelimensoiton, äitiltä. Harvoin äiti soittaa mulle ja kertoo jotain iloista juttua. Tällä kertaa soitti. Tyttöni oli saanu koulusta stipendin ja voit vaan arvata kuinka haltioissaan olen. Tänään ei haittaa vaikka maha on kipee, ei haittaa vaikka ei ole ruokahaluu. Mikään ei haittaa, olen onnellinen ja iloinen. 

Käsityöt maistuu hiukan puulta, mut kaipa mä jotain saan joskus aikaan. Askartelu kärpänen hiukan nostaa siipiä, mut katotaan koska se alkaa lentelee kunnolla