Aika karkin väriset aikuisten lapaset. Näihin ehkä vielä joskus joku koriste.

Isän koira, Beni, tuli moikkaamaan mua taas. Hän on viljellyt rouskuja ja sit kun laitoin hänen palloon hieman rouskuja, ja menin yöllä potkasemaan sitä, niin niitä rouskuja on sit pitkin olohuonetta. Mut kiltisti poju ne otti ja söi.

Otin yks ilta pojusta kuvia ja kun saan ne kamerasta, niin laitan ehkä tännekkin niitä näytille. Tänään en jaksa alkaa kameran kans pelaa. Siinä kamerassa on muutakin juttua.

Eilen sain siskonpojan sukatkin valmiiksi ja aloitin heti seuraavaa työtä tekee. Laitan näytille tänne ja sukkasatoon, kun saan pääteltyä ja kuvattua.

Olen taas hieman maissa olon kanssa. Henkinen sietokyky alkaa olee aika olematon ja siksi tuntuu että romahdan koko ajan. Paineet niskassa tarvisi jaksaa jokaista mutkaa talsia. Paino sen kun laskee koko ajan, osittain siksi että ei ole ruokahalua ja osittain siksi että syömäni ruoka ei kai imeydy paljon, koska vessas saa vierailla. Tytön tulevia synttäreitä ei ole suunniteltu tai ajateltu ja niihin ei ole kun 13 pvä enää. En vaan tiä mistä nauhasta taas voisin alkaa ottaa kiinni ja päästä kuiville vesille. Nyt kun alkaa enemmän ajattelee, niin näitä romahduksia on ollu kuluneella vuodella aika tiuhaan. Mutta onneksi ne ei kestä viikko tolkulla, vaan päiviä. Toivossa on hyvä elää.